keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Oulun joukkoliikenteen järjestäminen

Nykyisellään Oulun kaupungin mahdollisuudet vaikuttaa joukkoliikenteeseen ovat hyvin rajalliset. Kaupunki tukee sarjalippujen hintoja, mutta ajettavia linjoja tai niiden tiheyttä se ei voi määrittää. Tämä johtuu nykyisestä järjestämistavasta, jossa kaupunki myöntää liikenneluvat muttei tilaa tiettyä palvelukokonaisuutta. Liikennöitsijä vastaa siis ajettavista linjoista.

Oulun nykyisiä heikkoja vaikutusmahdollisuuksia voidaan kuitenkin parantaa merkittävästi – jos niin halutaan. Joukkoliikenteen järjestämistä koskeva lainsäädäntö on uudistunut EU:n palvelusopimusasetuksen (PSA) myötä. Asetus mahdollistaa Oulussakin siirtymisen malliin, jossa kaupunki voi määritellä nykyistä paremmin palvelutason kuntalaisia tyydyttäväksi.

Uusi joukkoliikennelaki tuli voimaan jo 2009. Oulun nykyiset linjaliikenneluvat ovat kuitenkin voimassa vielä siirtymäajan, joka päättyy 30.6.2014. Siirtymäajan jälkeen aloitetaan liikenteen järjestäminen uudella tavalla.

Siirtymäajan jälkeen joukkoliikenne voidaan järjestää vaihtoehtoisesti joko täysin markkinaehtoisesti, jolloin lippujen hintoja ei voida tukea eikä palvelutasoon vaikuttaa, tai PSA:n ja joukkoliikennelain mukaisena, jolloin on valittavana neljä eri vaihtoehtoa:

  1. Yleinen sääntö. Liikenne on muuten markkinaehtoista, mutta lipuille voidaan asettaa enimmäishinnat ja kaikille liikennöitsijöille maksetaan hintatukea. Tarjontaa ja palvelutasoa ei voida säännellä.
  2. Käyttöoikeussopimus. Liikennöinti perustuu kilpailutettuihin käyttöoikeussopimuksiin. Kaupunki voi asettaa palvelutasolle vähimmäisvaatimukset, joiden puitteissa liikennöitsijä voi toimia vapaasti. Lipputuloriski on liikennöitsijällä. Lipputulojen lisäksi liikennöitsijä saa sopimuksen mukaisen korvauksen.
  3. Tilaaja–tuottajamalli. Joukkoliikennepalvelu tilataan liikennöitsijältä. Kaupunki voi määritellä palvelutason ja reitit. Lipputuloriski on kaupungilla. Käytössä Turussa ja Tampereella.
  4. Oma tuotanto. Kaupunki tuottaa itse joukkoliikennepalvelut. Käytössä osin Turussa ja Tampereella.

Kaupungin vaikutusmahdollisuudet palvelutasoon olisivat nykyistä paremmat vaihtoehdoissa 2–4. Oma tuotanto vaatisi kuitenkin kaluston hankkimisen ja kasvattaisi suuresti viranomaistyön tarvetta, joten en pidä sitä hyvänä vaihtoehtona. Mielestäni valinta tulee tehdä käyttöoikeussopimuksen ja tilaaja–tuottajamallin välillä. Molemmat lisäisivät mahdollisuuksia säädellä palvelutasoa samalla, kun säilytetään mahdollisuus vaihtaa tuottajaa sopimuskauden päätyttyä.

Yleiseen sääntöön perustuva tai täysin markkinaehtoinen joukkoliikenne tuskin pystyisi tarjoamaan haluttua palvelutasoa. Melko suoraan näin todetaan myös Oulun seudun kuntien teettämässä taustaselvityksessä. Jäljelle jäävät siis varteenotettavimpina vaihtoehdot 2 ja 3.

Taustaselvityksen mukaan tilaaja–tuottajamalli vaatisi merkittävää panostusta suunnitteluun. Vaaka kallistuu siis käyttöoikeussopimuksen suuntaan. Minustakin käyttöoikeussopimus vaikuttaa vaihtoehdoista parhaalta: se lisää kaupungin vaikutusmahdollisuuksia, säilyttää lipputuloriskin liikennöitsijällä eikä vaadi niin tarkkaa suunnittelua kuin tilaaja–tuottajamalli.


Aiheeseen liittyviä selvityksiä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pitkä tie

Ala-asteen lounastunnin ei ehkä kuvittelisi olevan yksi kirkkaimpia muistoja peruskoulusta. Muistan kuitenkin erään lounastunnin oikein hyv...