Maaliskuun alussa avautui mahdollisuus tehdä eduskunnalle kansalaisaloite. Kansalaisaloitteella voidaan saattaa eduskunnan käsittelyyn mikä tahansa asia, kunhan sillä on vähintään 50 000 äänioikeutetun kannatus. Kampanja nimien keräämiseksi perustuloaloitteen tekemiseksi alkaa ensi keskiviikkona 28.3.2012.
Ai mikä perustulo? Ytimekäs määrittely löytyy perustulo.org-sivustolta:
Perustulolla tarkoitetaan järjestelmää, jossa kaikille maksetaan toimeentuloa varten säännöllisesti tietty tasasuuruinen rahasumma. Perustulo maksetaan henkilön muista tuloista riippumatta eikä sen saamiseen liity mitään ehtoja tai velvoitteita. Maksajana toimii valtio tai muu julkinen taho.
Perustulolla korvattaisiin suurin osa nykyisistä sosiaaliturvan vähimmäisetuuksista kuten työttömien perusetuudet, opintotuki ja minimivanhempainpäivärahat. Näin päästään eroon paljosta turhasta paperinpyörittelystä ja byrokratiasta. Samalla ihmisten juoksuttaminen luukulta luukulle vähenee ja julkisessa hallinnossa saavutetaan säästöjä.
Perustuloon siirtyminen poistaa nykyiset kannustinloukut. Työnteosta tulee aina kannattavaa: Jopa päivän tai parin – muutaman tunninkin – keikkatyö hyödyttää, koska tuet eivät leikkaannu saman tien pois. Lyhytaikaisen työnkin tekemisestä jäisi aina enemmän käteen kuin työttömäksi jäämisestä. Tällöin työnantajan mahdollisuudet saada työntekijöitä lyhyisiin keikkatöihin paranisi, joten työn tarjonta kasvaisi. Perustulo lisäisi niin työn kysyntää kuin sen tarjontaakin!
Kannustinvaikutukset ovat keskeinen teema keskustelussa perustulosta. Jäävätkö ihmiset kotiin, kun perustulo kilahtaa tilille kuitenkin? Eivät jää, jos perustulo mitoitetaan oikein. Perustulon tason tulee olla vähintään nykyisten vähimmäisetuuksien suuruinen – mielestäni hieman korkeampikin. Tarkoitus on turvata elämisen ja osallistumisen perusedellytykset jokaiselle, mutta ei sellaista yltäkylläistä elämää, ettei kannustinta työntekoon olisi. Sosiaaliturvan ja erityisesti työttömyysturvan muotona perustulo aktivoisi ihmisiä nykyistä järjestelmää paremmin. Nykyinen järjestelmä on kyykyttävä, nöyryyttävä ja passivoiva. Perustulo mahdollistaa vastuun ottamisen omasta elämästä.
Kannattajia perustulolle löytyy poikki puoluekentän, taloudellisten koulukuntien ja aatesuuntien. Suomessa ajatusta ovat kannattaneet ainakin (näkyvimmin) nykyiset kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto (vihr), Eero Lehti (kok), Silvia Modig (vas), Lasse Männistö (kok) ja Osmo Soininvaara (vihr) ja entinen kansanedustaja, nykyinen Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä. Kannattajiin lukeutuvat myös taloustieteen Nobel-voittajat Friedrich Hayek ja Milton Friedman sekä ekonomisti John Kenneth Galbraith.
Suomeen esitetyistä malleista kannatan Vihreiden esittämää versiota. Mallin perustulon taso (noin 600 euroa kuukaudessa) ja kokonaisuus ovat mielestäni realistisimmat. Toisaalta reilun 500 euron perustulokin voisi olla jo riittävä ja olisi hieman nykyistä vähimmäistyöttömyysturvaa korkeampi. Vihreiden malli on nykyjärjestelmään verrattuna kustannusneutraali eli se ei olisi nykyistä kalliimpi. Viilaamista toki tuossakin mallissa vielä on, mutta perusta on mainio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti