Hyvinvointiyhteiskunnan puolustus

Toisinaan puhutaan kovasti kilpailukyvystä, bruttokansantuotteesta ja talouden toimeliaisuudesta ja mietitään samaan hengenvetoon, onko hyvinvointiyhteiskunta este menestykselle. Pohjoismainen – tai eurooppalainenkin – hyvinvointiyhteiskunta on mielestäni oikeudenmukainen ja reilu yhteiskuntamalli. Siihen kuuluvat kohtuullinen työttömyys- ja sosiaaliturva, maksuton koulutus ja kaikkien saatavilla oleva kattava terveydenhuolto. Mutta heikentääkö se kilpailukykyä, onko se taakka bruttokansantuotteelle?

Yhteiskunnan perimmäinen tehtävä voidaan mielestäni tiivistää seuraavasti: Yhteiskunnan tarkoitus on jäsentensä hyvinvoinnin edistäminen. Hyvinvointiin liittyy tiiviisti onnellisuus. Onnellinen ihminen voinee useimmiten hyvin – eli on hyvinvoiva.

Tilastot ja tutkimukset ovat oikein hyödyllisiä yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkastelussa. Seuraavaksi luon katsauksen neljään onnellisuutta, rauhallisuutta, kilpailukykyä ja tulonjakoa koskevaan tutkimukseen ja tilastoon. Johtopäätökset ovat valaisevia.

Amerikkalainen The Earth Institute julkaisi tämän vuoden alussa YK:n toimeksiannosta onnellisuustutkimuksen (World Happiness Report 2012). Kaikki eivät ota kovin vakavasti pyrkimyksiä mitata ihmisten onnellisuutta tai sen muutoksia – en ymmärrä miksi. Useimmat kaiketi pyrkivät mahdollisimman onnelliseen elämään. Jos hyväksytään hyvinvoinnin maksimointi yhteiskunnan keskeisimmäksi tavoitteeksi, on kerrassaan välttämätöntä arvioida suoritusta. Selvitykset ihmisten onnellisuudesta kertovat, meneekö yhteiskunta oikeaan suuntaan.

Mainitun tutkimuksen mukaan onnellisimmat ihmiset asuvat Pohjoismaissa. Koettu onnellisuus on suurinta Tanskassa; seuraavina tulevat Suomi ja Norja. Ruotsikin sijoittuu seitsemännellä sijallaan kympin joukkoon. Pohjoismainen malli näyttäisi siis tuottavan keskimäärin muuta maailmaa onnellisempia kansalaisia. Piste hyvinvointiyhteiskunnalle.

Hyvinvointivaltiot ja erityisesti Pohjoismaat pärjäävät hyvin myös yhteiskunnan rauhallisuutta mitattaessa. Institute for Economics and Peace (IEP) on vuodesta 2007 julkaissut GPI-indeksiä (Global Peace Index), joka kuvaa maiden ja alueiden rauhallisuutta. GPI:lle ovat tukensa antaneet muiden muassa entinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan, Desmond Tutu, presidentti Martti Ahtisaari ja entinen USA:n presidentti Jimmy Carter.

Tuoreimman vuonna 2011 julkaistun listauksen mukaan maailman rauhallisin maa on Islanti. Ruotsia lukuun ottamatta kaikki Pohjolan maat sijoittuvat kymmenen kärkeen. Eesti on listan sijalla 47, Yhdysvallat on 82. ja Venäjä 147. Yhteensä listattuna on 153 maata ja aluetta.

Onnellisuudella ja rauhallisuudella mitattuna Pohjoismaat päihittävät helpohkosti kiinnostavat vertailukohdat Eestin, Yhdysvallat, Ison-Britannian, Kiinan ja Venäjän. USA ja Britannia pärjäävät onnellisuusvertailussa kelvollisesti (11. ja 18.) mutta jäävät rauhallisuudessa kauas taakse. Eesti, Kiina ja Venäjä eivät mahdu onnellisuudessa top 30:een – jäävät itse asiassa kauas – eikä rauhallisuudessakaan ole kehumista. Oheisessa taulukossa hieman yhteenvetoa.

Maailman talousfoorumin (World Economic Forum, WEF) vuonna 2011 julkaisemassa The Global Competitiveness Report 2011–2012 -tutkimuksessa asetetaan 142 valtiota järjestykseen kilpailukyvyn mukaan. Pohjoismaat pärjäsivät hyvin: Ruotsi on maailman kolmanneksi kilpailukykyisin maa, Suomi tulee neljäntenä ja Tanska kahdeksantena. Norja ja Islanti pärjäsivät vähän heikommin ollen 16. ja 30. Kilpailukykyisin maa on selvityksen mukaan Sveitsi. Ruotsin ohi toiselle sijalle kipusi Singapore.

Tähän saakka näyttää pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta hyvältä. Pohjoismaat ovat maailman kilpailukykyisimpien maiden joukossa. Pohjoismainen malli voi osaltaan selittää Pohjolan pärjäämistä – ainakaan se ei näytä sitä haittaavan.

Lopuksi vielä pari huomiota lähinnä muttei yksinomaan Euroopan unionin maiden välisestä bruttokansantuote- ja tulonjakovertailusta. Eurostatin tilastojen mukaan vuonna 2010 Pohjoismaat sijoittuivat listan kärkipäähän, kun laskettiin bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden. Vertailun maista suurin BKT asukasta kohden oli Luxemburgilla, toisena oli Norja, neljäntenä Tanska, viidentenä Ruotsi, yhdeksäntenä Suomi ja 12.:na Islanti. Saksa ja Britannia jäivät kympin sakin ulkopuolelle.

Kun samassa eurooppalaisten maiden joukossa verrataan tulonjaon tasaisuutta, niin huomataan Pohjoismaiden sijoittuvan kärkeen tässäkin vertailussa. Vertailumaiden tasaisin tulonjako niin sanotun Gini-kertoimen mukaan on Norjassa, kolmanneksi tasaisin Ruotsissa ja kuudenneksi tasaisin Suomessa.

Yhteenvetona voidaan siis todeta tutkimustiedon nojalla seuraavaa: Pohjoismaissa asuvat maailman onnellisimmat ihmiset, niissä on myös rauhallisimmat olot, tasaiset tulonjaot ja menestyvät taloudet. Kaikilla noilla osa-alueilla Pohjoismaat päihittävät niin Yhdysvallat, Venäjän kuin Kiinankin. Kun kehitetään pohjoismaisia yhteiskuntia edelleen, ei mallia siis kannata ottaa mistään mainituista suurvalloista vaan muista Pohjoismaista ja muutamista muista Euroopan maista – osa-alueesta riippuen esimerkiksi Sveitsistä, Itävallasta, Hollannista tai Saksasta.

Ja mikä tärkeintä: Hyvinvointiyhteiskunnan tietoiselle purkamiselle ei ainakaan mitään talouteen tai ihmisten onnellisuuteen perustuvia syitä näyttäisi olevan. Pikemminkin tutkimukset näyttävät osoittavan, että taloudellisesti ja sosiaalisesti parhaiten menestyvät länsi- tai pohjoiseurooppalaiseen malliin perustuvat hyvinvointiyhteiskunnat.