keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Perille polkien

Yksityisautoilu jyllää liikennepuheissa. Joukkoliikenne soittaa toista viulua ja usein tyystin ilman soitinta jää kevyt liikenne. Reilu kolmannes kaikista matkoista tehdään Suomessa keveästi. Kevyt liikenne ansaitsee nykyistä suuremman huomion.

Käytännössä kevyt liikenne tarkoittaa tietenkin useimmiten pyöräilyä ja kävelyä. Kuntarakenteet ja käyttömahdollisuudet vaihtelevat ja vaikuttavat siten kevyen liikenteen suosioon. Samat seikat vaikuttavat kävelyn ja pyöräilyn suhteeseen kevyttä liikennettä käyttävien keskuudessa. Kun kevyen liikenteen väylien verkosto on kattava ja laadukas, on pyöräily erinomainen vaihtoehto.

Suomen pyöräilyllisin kunta on Oulu, jossa noin 20 prosenttia kaikista matkoista tehdään polkien. Kun kävely on vielä pyöräilyäkin suositumpaa, nousee koko kevyen liikenteen osuus tehdyistä matkoista Oulussa noin 43 prosenttiin. Oulu muodostaakin yhdessä Enon, Joensuun ja jyväskylän kanssa kärkinelikön kevyessä liikenteessä. Kevyt liikenne on luonnollisesti suosituinta kaupunkiseuduilla, missä väyliä on enemmän ja etäisyydet lyhempiä.

Oulu on tunnustetusti pyöräilyn kärkikaupunki Suomessa – Helsingin Sanomien jutun mukaan jopa "pyöräilyparatiisi". En menisi itse aivan noin pitkälle, kun sentään poljen Oulussa ympäri vuoden. Aikanaan Oulu on palkittu vuoden pyöräteistä ja se onkin sanottava, että väyläverkosto on kaupungissa minusta kiitettävällä tasolla.

Kehitettävää kuitenkin aina riittää. Erityisesti tämän huomaa Oulussa talvella. Useammankin kerran matkanteon haasteena on ollut ollut pyörätien ajokelvoton tila, kun lunta tai räntää on satanut pitkin päivää. Havaintojeni mukaan autoteiden kunnossapito on varsin kelvollista – ainakin pyöräilijä saa usein kaiholla katsella vasta-aurattuja autoteitä. Pyöräilyn merkitys Oululle ja oululaisille on suuri, joten olisi mielestäni järkevää panostaa hieman lisää talvikunnossapitoon. Jos lunta sataa puolesta päivästä lähtien tiet tukkien, on kohtuutonta, jos ne aurataan vasta aamuyöllä. Moni käy ilta- tai yötyössä pyörällä ja liikkuvathan ihmiset vapaa-aikanaankin.

Todennäköisesti reittejä joudutaan asettamaan tärkeysjärjestykseen. Kuitenkin keskeisetkin väylät ovat toisinaan tukossa. Muistan eräänkin talvisen sunnuntain: paljon käytetty reitti Linnanmaalta Syynimaan ja Alppilan kautta Tuiraan ja sieltä keskustaan oli auraamatta aamupäivällä mennessä ja vielä illemmalla tullessakin. Liikkuvat ihmiset viikonloppuisinkin – niin töissä kuin muissa menoissakin.

Tietysti lisäpanostus kunnossapitoon maksaa. Se voidaan kuitenkin nähdä investointina, joka lisää hyötyliikuntaa. Aiemmin mainitsemassani HS:n jutussa todetaan:
Oulussa ei -- ole laskettu, paljonko sairauspäivissä voitetaan ahkeran pyöräilyn ansiosta. -- summa voi olla merkittävä.
Ja onhan sillä huonon ajokelin aiheuttamalla ajanhukallakin hintansa. Matkaan käytetty aika on pois jostain muusta – pyöräillessä kun on paha harrastaa multi-taskingiä.

Pyöräilijän kannalta viilaamista on kesäoloissakin. Oulun keskustassa osa kevyen liikenteen väylistä on tarkoitettu vain kävelijöille. Näitä ei kuitenkaan ole aina merkitty. Toisaalta pyöräilijä sopii mielestäni joka tapauksessa paremmin kävelijöiden kuin autojen sekaan. Molemmissa tapauksissa yhteiselo vaatii vastavuoroista huomaavaisuutta, mutta autojen keskellä pyöräilijä on huomattavasti vaarallisemmassa asemassa.

Yhteiseloa voisivat helpottaa katuun maalattavat liikennettä ohjaavat merkinnät. Käsittääkseni tällaisista merkinnöistä on Oulussa ainakin yritetty keskustelua avata vihreiden vaikuttajien toimesta. Merkinnät varmasti sujuvoittaisivat kevyttä liikennettä ydinkeskustassa.

Muita kehittämiskohteita erityisesti Oulun keskustassa ovat pyöräparkit ja paikoin korkeat, jyrkät katukiveykset. Pyöriä ei tarvitsisi jättää kaupungilla miten sattuu, jos niille olisi varattu paremmin tilaa. Erityisesti kesäisin Oulun keskusta tuntuu pursuavan pyöristä, mikä liikkumismuodon valinnan suhteen on mukavaa mutta haastavaa pysäköinnin kannalta. Korkeat kiveykset suojateiden reunoilla kuluttavat ja rikkovat pyöriä. Niitä voitaisiin varmasti pienin kustannuksin pikkuhiljaa muutta kalteviksi muiden katutöiden yhteydessä.

Nämä ovat pieniä asioita, mutta lisäisivät pyöräilyn mielekkyyttä varsin paljon. Oulun hyvä pyöräilyimago on mielestäni perusteltu, mutta se pitäisi ottaa myös kannustimena kehittyä edelleen. Pyöräily on ekologinen ja terveellinen tapa liikkua, joten Oulussa tulee kehittää pyöräilyn edellytyksiä jatkossakin.

Vielä lopuksi mainittakoon, että arkipyöräilyyn kannustava Kilometrikisa 2012 alkaa 1.5. ja päättyy 30. syyskuuta.
Leikkimielinen Kilometrikisa on kaikille avoin ja maksuton kilpailu, jonka tarkoitus on innostaa ihmisiä työmatkapyöräilyyn ja muuhun arkipyöräilyyn. Joka kuukausi arvotaan mm. Merida -polkupyörä (Hybrid Crossway tai MTB Hardtail, arvo 529 €) ja liuta muita pyöräilyaiheisia palkintoja. Jokaiselle osallistujalle on varmasti luvassa kohonnutta kuntoa ja hyvää mieltä.
Itse ilmoittauduin jo mukaan Vihreiden joukkueeseen. Pyöräilemällä saa kokemuksia, joita ilman muuten jää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pitkä tie

Ala-asteen lounastunnin ei ehkä kuvittelisi olevan yksi kirkkaimpia muistoja peruskoulusta. Muistan kuitenkin erään lounastunnin oikein hyv...