Vähän aikaa sitten Ylen Ajankohtaisessa kakkosessa oli perustuloa käsittelevä osio. Ohjelma taisi tehdä enemmän hallaa kuin hyvää perustuloaikeille. Päällimmäisenä mieleeni jäivät ehdotukset valtavasta, jopa tuhannen euron perustulosta. Valitettavasti järkevin, kohtuullisin ehdotus esitettiin ensimmäisenä, joten se jäi seuraavaksi esitettyjen yhä kasvavien summien varjoon.
Pieni kertaus suomalaisen perustulokeskustelun taustaan: Eräs merkittävimpiä ellei merkittävin perustulon puolestapuhuja on ollut vihreä kansanedustaja Osmo Soininvaara, joka on pitänyt perustuloajatusta esillä ainakin 1980-luvulta lähtien. Vihreät on myös puolueena esittänyt koko olemassa olonsa ajan sosiaaliturvan uudistamista perustulon suuntaan.
Vuonna 2007 Vihreiden esittämää alustavaa mallia päästiin testaamaan Kelan mikrosimulaatioilla. Simulaation tulosten mukaan 440 euron suuruinen perustulo siihen liittyvine verouudistuksineen olisi ollut tuolloin kustannusneutraali. Kustannusneutraali tarkoittaa siis sitä, että annetulla tasolla perustulo ei tulisi nykyistä sosiaaliturvaa kalliimmaksi. Testauksessa ei kuitenkaan huomioitu käyttäytymisvaikutuksia eli osa taloudellisista hyödyistä jäi huomioimatta (esimerkiksi työttömien lisääntyneet mahdollisuudet tehdä pätkä- tai osa-aikatöitä).
Perustulon kustannusta yhteiskunnalle ei voi laskea kaavalla perustulo * väestö. Tämä on yleinen virhe, johon sortui eräs keskustelija Ajankohtaisessa kakkosessakin. Perustulo korvaa suuren osan nykyisen järjestelmän tulonsiirroista ja se otetaan verotuksen avulla pois hyvin toimeentulevilta. Korvaantuvia tulonsiirtoja olisivat esimerkiksi opintoraha, pienimmät vanhempainpäivärahat, työmarkkinatuki ja peruspäiväraha – asumistuki kuitenkin säilyisi. Rahaa liikkuisi enemmän, kun perustulo maksettaisiin jokaisella mutta verotettaisiin osalta pois. Rahavirtojen suuruus ei kuitenkaan ole sama asia kuin kustannus – yllä kuvatuista syistä.
Koska perustulon yksi tarkoitus on sosiaaliturvan yksinkertaistaminen, ihanteellisessa tapauksessa se korvaisi kaikki muut tulonsiirrot. Toisaalta asumiskulut vaihtelevat voimakkaasti asuinpaikan mukaan, mikä puoltaa asumistuen pitämistä erillisenä. On myös oikein, että asumisesta maksavaa tuetaan enemmän kuin maksuttomasti asuvaa. Perustulo vähentäisi silti byrokratiaa ja harventaisi radikaalisti tukiviidakkoa.
No, takaisin siihen perustulon tasoon. Kustannustaso on noussut sitten vuoden 2007, joten perustulon tasoakin on korjattava. Nykyrahassa kustannusneutraali perustulo olisi noin 500 euron luokkaa. Hallitusohjelmassa kuitenkin päätettiin korottaa vähimmäisetuuksia, jolloin nykyjärjestelmän kokonaiskustannus kasvaa. Vastaava perustulon taso asettuu siis nyt suunnilleen 540–600 euroon. Tämä onkin Vihreiden esittämän perustulon suuruus.
Ajankohtaisessa kakkosessa esitettiin muunkin suuruisia perustuloja: ainakin 750 ja 1.000 euron suuruisia. Osa näitä suuria perustuloja ehdottaneista myönsi, ettei heillä ole ollut mahdollisuutta testata mallejaan. Vihreiden mallista tehtyjen simulaatioiden perusteella nuo ehdotukset vaatisivat huomattavaa lisärahoituksen tarvetta. Lähteitä tuolle lisälle en muista mainitun.
Hyvinvointiyhteiskunta nojaa työntekoon. Vaikka perustulon on tarkoitus lisätä myös valinnanvapautta, ei se voi mahdollistaa ylellistä joutenoloa. Perustulon ensisijainen tarkoitus on mielestäni parantaa osa-aikaisen, pienipalkkaisen ja pätkätyön kannattavuutta sekä poistaa työttömien kannustinloukut. Sen tarkoitus on siis tehdä kaikesta työstä kannattavaa, turvata kohtuullinen toimeentulo kaikille ja yksinkertaistaa sosiaaliturvaa. Liian antelias perustulo vähentää työn tarjontaa, mikä ei ole hyvinvointiyhteiskunnan kannalta kestävää.
Ehdotetut tuhannen euron luokkaan menevät perustulot saisivat liian monen tyytymään hieman matalampaan elintasoon ilman työtä. Mielestäni voidaan hyvin odottaa kansalaisen täydentävän perustuloa työnteolla ja tämän pitäisi olla lähtöoletus. Suurimpia perustulon hyötyjä on juuri se, että nykyiseen verrattuna pätkä- ja osa-aikatyöstäkin tulisi kannattavaa, kun työ ei heti leikkaa pois sosiaaliturvaa. Kaikki eivät syystä tai toisesta onnistu työtä saamaan, joten perusturvan tason tulee mahdollistaa osallisuus yhteiskunnassa. Nähdäkseni se onnistuu asumistuella täydennetyllä 540–600 euron perustulolla.
Hyvinvointiyhteiskunta rakentuu korkean työllisyysasteen varaan, joten sosiaaliturvan tulee olla kannustava ja aktivoiva eikä passivoiva. Sopiva perustulo mahdollistaa nykyistä joustavamman työnteon ja yrittämisen. Uskoakseni se myös lisäisi työpaikkojen tarjontaa, kun yritykset saavat paremmin työvoimaa pätkä- ja osa-aikatöihin. Näin erityisesti juuri siitä syystä, että työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen paranee.
Olen tässä asiassa samaa mieltä Soininvaaran kanssa. Hän kirjoittaa blogimerkinnässään Perustulo ei ole huuhaata näin:
Vuonna 2007 Vihreiden esittämää alustavaa mallia päästiin testaamaan Kelan mikrosimulaatioilla. Simulaation tulosten mukaan 440 euron suuruinen perustulo siihen liittyvine verouudistuksineen olisi ollut tuolloin kustannusneutraali. Kustannusneutraali tarkoittaa siis sitä, että annetulla tasolla perustulo ei tulisi nykyistä sosiaaliturvaa kalliimmaksi. Testauksessa ei kuitenkaan huomioitu käyttäytymisvaikutuksia eli osa taloudellisista hyödyistä jäi huomioimatta (esimerkiksi työttömien lisääntyneet mahdollisuudet tehdä pätkä- tai osa-aikatöitä).
Perustulon kustannusta yhteiskunnalle ei voi laskea kaavalla perustulo * väestö. Tämä on yleinen virhe, johon sortui eräs keskustelija Ajankohtaisessa kakkosessakin. Perustulo korvaa suuren osan nykyisen järjestelmän tulonsiirroista ja se otetaan verotuksen avulla pois hyvin toimeentulevilta. Korvaantuvia tulonsiirtoja olisivat esimerkiksi opintoraha, pienimmät vanhempainpäivärahat, työmarkkinatuki ja peruspäiväraha – asumistuki kuitenkin säilyisi. Rahaa liikkuisi enemmän, kun perustulo maksettaisiin jokaisella mutta verotettaisiin osalta pois. Rahavirtojen suuruus ei kuitenkaan ole sama asia kuin kustannus – yllä kuvatuista syistä.
Koska perustulon yksi tarkoitus on sosiaaliturvan yksinkertaistaminen, ihanteellisessa tapauksessa se korvaisi kaikki muut tulonsiirrot. Toisaalta asumiskulut vaihtelevat voimakkaasti asuinpaikan mukaan, mikä puoltaa asumistuen pitämistä erillisenä. On myös oikein, että asumisesta maksavaa tuetaan enemmän kuin maksuttomasti asuvaa. Perustulo vähentäisi silti byrokratiaa ja harventaisi radikaalisti tukiviidakkoa.
No, takaisin siihen perustulon tasoon. Kustannustaso on noussut sitten vuoden 2007, joten perustulon tasoakin on korjattava. Nykyrahassa kustannusneutraali perustulo olisi noin 500 euron luokkaa. Hallitusohjelmassa kuitenkin päätettiin korottaa vähimmäisetuuksia, jolloin nykyjärjestelmän kokonaiskustannus kasvaa. Vastaava perustulon taso asettuu siis nyt suunnilleen 540–600 euroon. Tämä onkin Vihreiden esittämän perustulon suuruus.
Ajankohtaisessa kakkosessa esitettiin muunkin suuruisia perustuloja: ainakin 750 ja 1.000 euron suuruisia. Osa näitä suuria perustuloja ehdottaneista myönsi, ettei heillä ole ollut mahdollisuutta testata mallejaan. Vihreiden mallista tehtyjen simulaatioiden perusteella nuo ehdotukset vaatisivat huomattavaa lisärahoituksen tarvetta. Lähteitä tuolle lisälle en muista mainitun.
Hyvinvointiyhteiskunta nojaa työntekoon. Vaikka perustulon on tarkoitus lisätä myös valinnanvapautta, ei se voi mahdollistaa ylellistä joutenoloa. Perustulon ensisijainen tarkoitus on mielestäni parantaa osa-aikaisen, pienipalkkaisen ja pätkätyön kannattavuutta sekä poistaa työttömien kannustinloukut. Sen tarkoitus on siis tehdä kaikesta työstä kannattavaa, turvata kohtuullinen toimeentulo kaikille ja yksinkertaistaa sosiaaliturvaa. Liian antelias perustulo vähentää työn tarjontaa, mikä ei ole hyvinvointiyhteiskunnan kannalta kestävää.
Ehdotetut tuhannen euron luokkaan menevät perustulot saisivat liian monen tyytymään hieman matalampaan elintasoon ilman työtä. Mielestäni voidaan hyvin odottaa kansalaisen täydentävän perustuloa työnteolla ja tämän pitäisi olla lähtöoletus. Suurimpia perustulon hyötyjä on juuri se, että nykyiseen verrattuna pätkä- ja osa-aikatyöstäkin tulisi kannattavaa, kun työ ei heti leikkaa pois sosiaaliturvaa. Kaikki eivät syystä tai toisesta onnistu työtä saamaan, joten perusturvan tason tulee mahdollistaa osallisuus yhteiskunnassa. Nähdäkseni se onnistuu asumistuella täydennetyllä 540–600 euron perustulolla.
Hyvinvointiyhteiskunta rakentuu korkean työllisyysasteen varaan, joten sosiaaliturvan tulee olla kannustava ja aktivoiva eikä passivoiva. Sopiva perustulo mahdollistaa nykyistä joustavamman työnteon ja yrittämisen. Uskoakseni se myös lisäisi työpaikkojen tarjontaa, kun yritykset saavat paremmin työvoimaa pätkä- ja osa-aikatöihin. Näin erityisesti juuri siitä syystä, että työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen paranee.
Olen tässä asiassa samaa mieltä Soininvaaran kanssa. Hän kirjoittaa blogimerkinnässään Perustulo ei ole huuhaata näin:
Jos perustulo on kannustava, se ei voi olla kovin antelias. Puheet tyyliin tonni käteen ja asumistuki päälle ovat aivan mahdottomia ja vievät koko ajatuksen outoon valoon.
Itse lähden oletuksesta, että jokainen haluaa elättää itsensä pääasiassa tekemällä työtä. Kaikki eivät tässä onnistu. Perustulon on tarkoitus purkaa työmarkkinoille pääsyn esteitä ja luoda edellytykset aktiiviselle osallistumiselle yhteiskuntaan, jossa työllä on keskeinen merkitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti