Tänään 9.5. vietetään Eurooppa-päivää. Jotenkin Eurooppa-päivä ohjaa ajatukset Euroopan unioniin, vaikka onhan maanosamme paljon muutakin. Nyt Eurooppa on kriisissä: talous yskii ja ehkä suuntakin on vähän haussa. On Eurooppa ollut kriisissä ennenkin – ja selvinnyt. Uskon sen selviytyvän nytkin, mutta se vaatii intoa ja halua uudistua.
Radiossa keskusteltiin aamulla Euroopasta. Lohdukseni kuulin – muistaakseni Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimukseen viitattuna – Euroopan unionin olevan kriiseistään huolimatta tällä hetkellä Suomessa suositumpi kuin koskaan. Minusta unioni ja yhdentyminen perustuvat kauniille yhteisen Euroopan ajatukselle: ajatukselle rauhasta ja yhteistyöstä.
Ongelmia toki unionilla on ja parannettavan varaa paljon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä on ainutlaatuinen, uraauurtava hanke maailmanhistoriassa. Vastaavaa vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvaa yhteistyöhanketta ei ole aiemmin yritetty. Ongelmat ja rypyt matkassa ovat siis pikemmin asiaan kuuluvia kuin osoitus koko yrityksen turhuudesta. Olisi hämmästyttävää, jos kaikki onnistuisi ihanteellisesti ensiyrittämällä.
Euroopan maat ovat yksinään pieniä niin taloudellisesti kuin maantieteellisestikin pelatessaan samalla pelilaudalla Yhdysvaltain, Kiinan, Intian, Brasilian ja Venäjän kaltaisten suurten valtioiden kanssa. Ainoastaan yhteistyöllä eurooppalaiset voivat saavuttaa niitä suuruuden etuja, joita suurilla valtioilla on kokonsa tähden. On lähes joka kantilta järkevämpää keskittyä edistämään yhdessä koko joukon menestystä kuin tuhlata vähäiset voimavarat keskinäiseen nokitteluun.
Unionissa voimavaroja voidaan kohdentaa tehokkaammin: Jokaisen ei tarvitse ratkoa kaikkia asioita itsekseen vaan voimme tehdä yhteisiä linjauksia. Näin rajallisia resursseja ei tarvitse käyttää eri maissa saman asian selvittämiseen. Lisäksi pelisääntöjen harmonisointi vähentää turhaa kitkaa rajat ylittävässä toiminnassa.
Ainakin ihanteellisesti asiat menisivät noin. Unionissa on kuitenkin paljon tehottomuutta ja byrokratiaa, joita tulee karsia. Karsintaa tarvitaan tehokkuuden vuoksi mutta myös unionin yleisen hyväksyttävyyden, avoimuuden ja demokratian takia. Esimerkiksi Euroopan parlamentin tulisi kokoontua vain Brysselissä eikä säännöllisesti myös Strasbourgissa. Näinhän kyllä suuri osa europarlamentaarikoista, tai mepeistä, ajatteleekin, mutta Ranska haraa vastaan.
Päätöksenteon pitää tulla avoimemmaksi, demokraattisemmaksi ja selkokielisemmäksi. Suorilla vaaleilla valitun parlamentin valtaa suhteessa Euroopan komissioon ja ministerineuvostoon on lisättävä. Niin sanottuun läheisyys- eli subsidiariteettiperiaatteeseen on kiinnitettävä huomiota. Läheisyysperiaatteen mukaan päätöksenteon tulee olla mahdollisimman lähellä kansalaista eli pientä aluetta koskevat asiat päätetään tuolla aluella. Siis leikkipuiston rakentamisesta tulee päättää kunnan tai kaupunginosan tasolla. Toisaalta esimerkiksi ympäristönsuojelusta kannattaa tehdä päätöksiä Euroopan tasolla.
Tulevaisuus luo unionin kehityksestä huolimatta haasteita kaikille eurooppalaisille valtioille kuten kaikille maailman valtioille. Kilpailu ehtyvistä luonnonvaroista kiihtyy eikä Euroopalla ole suuria varantoja itsellään. Tulevaisuuden haasteet on helpompaa kohdata yhdessä kuin yksin.
Euroopan ja unionin hyvä tulevaisuus edellyttää uudistusmieltä. Kaiken toiminnan pitäisi olla lähtökohtaisesti avointa ja läpinäkyvää ellei salassapidolle ole painavia syitä. Ja vaikka unioni ei ole niin epädemokraattinen kuin sen epäilijät antavat ymmärtää, niin demokratiaa tarvitaan enemmän. Aiemmin mainitsemani parlamentin suhteellisen vallan kasvattamisen lisäksi komission puheenjohtajan eli presidentin valinta tulisi siirtää Euroopan parlamentille tai käyttää suoraa kansanäänestystä. Euroopan unionia on uudistettava filosofi Karl Popperin avoimen yhteiskunnan hengessä.
Ylikansallisiin ongelmiin tarvitaan ylikansallisia ratkaisuja. Ilmasto- ja ympäristökysymykset voidaan selvittää vain kansainvälisen yhteistyön avulla. Laajaa yhteistyötä tarvitaan myös talouskasvua ja luonnonvarojen riittävyyttä koskevissa kysymyksissä.
Mahdollisimman vapaa liikkuvuus, vuorovaikutus ja vapaa ajatustenvaihto ovat nähdäkseni keskeisiä menestyksekkään tulevaisuuden edellytyksiä. Asiat eivät luovuttamalla parane. Eurooppaa on kehitettävä edelleen yhdessä tuumin, rakentavasti ja tulevaisuuteen luottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti