Ryhmä kansanedustajia ehdottaa kerjäämisen kriminalisointia. Viimeksi kerjäämisen kieltämisestä lailla keskusteltiin vuonna 2010. Jo tuolloin oikeusoppineet totesivat, että kielto olisi Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen.
Kerjäämisen kieltämisen kannattajat perustelevat kantaansa jälleen siihen liittyvällä häiriökäyttäytymisellä ja rikollisuudella. No, rikollisuus ja häiritsevä käytös ovat jo nyt lain ja järjestyssääntöjen puitteissa, joten niiden vuoksi kerjäämistä ei tarvitse erikseen kieltää. Toisaalta kielto veisi viimeisen mahdollisuuden apuun hädänalaiselta köyhältä.
Kerjäämisen kieltäminen olisi sama kuin kieltäisi köyhyyden lailla. Se ei toimi. Kielto voisi vain saada kadulla istuvat kerjääjät kiertämään ovelta ovelle. Olisiko se sitten parempi? Vuoden 2010 keskusteluun liittyen Ville Niinistö kirjoitti tuolloin:
Ei ole juridisia tai muita perusteita kriminalisoida pahvimuki edessä kadulla istumista. Oikeusvaltiossa ei voida hyväksyä tällaista symbolista lainsäädäntöä, jolla käytännössä kriminalisoidaan köyhyyttä ja hädänalaisuutta. Kerjäämisen kriminalisoinnin rajanvedot olisivat oikeudellisesti lähes mahdottomia ja lainsäädäntö on tosiasiassa suunnattu, ihmisoikeuksien vastaisesti, yhtä väestöryhmää vastaan.
Myös Outi Alanko-Kahiluoto kirjoitti osuvasti:
Kerjäämisen kieltäminen olisi sydämetöntä, sillä kerjääminen tekee osaltaan köyhyyden näkyväksi --
ja
Viime kädessä halu kieltää kerjääminen on halua kieltää avun tarvitsijoilta oikeus anoa ja saada apua.
Enpä olisi osannut itse asiaa paremmin ilmaista. Vaikka harvan tarvitsee kerjäämiseen enää nykyään Suomessa turvautua, ei sitä voida ihmiseltä viimeisenä avun saamisen keinona viedä. Kerjäämisen kieltäminen rajoittaisi tarpeettomasti yksilönvapautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti