Siirry pääsisältöön

Ihmisenkaltaistamista vai ihmiskeskeisyyttä?

Lihantuotannossa ja muussa eläinten hyväksikäyttöön perustuvassa toiminnassa liikkuu nykyisellään valtavat summat rahaa. Varmasti osin tästä syystä eläinten oikeuksien puolustajat pyritään usein julkisessa keskustelussa esittämään unelmahöttöön hurahtaneina hihhuleina, vaikka eläinoikeusajattelun taustalla voi olla vankkaa ja hyvin perusteltua ajattelua. Oman kokemukseni perusteella eläinten oikeuksia kannattavat ovat pohtineet asiaa huomattavasti keskimääräistä enemmän. Arjessa on kuitenkin aina helpompaa seilata kiinnittämättä liikaa huomiota ruoan tai muiden tuotteiden alkuperään – tai niiden eettisyyteen.

Eräs asiallisissakin keskusteluissa eläinoikeusajattelua vastaan esitetty arvostelu liittyy ihmisenkaltaistamiseen eli antropomorfismiin. Tähän perustuvassa kritiikissä ajatellaan, että eläinten oikeuksien puolustajat liittävät eläimiin virheellisesti inhimillisiä piirteitä, joilla oikeuksia sitten perustellaan. Kiistämättä ihmisen ja muiden eläinlajien välillä on merkittäviä eroja, mutta niin on merkittäviä eroja muidenkin eläinlajien välillä. Kuitenkin ne niputetaan sievästi samaan nippuun ryhmäksi ei-ihmiset.

Asiaa tarkemmin ajatellen ihmisenkaltaistaminen on hutera vastaväite eläinten oikeuksille. Eläimiähän me ihmisetkin olemme. Onko siis aivan tuulesta temmattua olettaa, että muilla eläimillä voisi olla samankaltaisia ominaisuuksia kuin meillä? Vastaus on selvästi kielteinen, ja tueksi löytyy tutkimustuloksiakin.

Itse asiassa antropomorfismiin perustuva arvostelu näyttää pikemminkin ihmiskeskeisyyden eli antroposentrismin ilmentymältä: Ihmisen ajatellaan olevan irrallaan muusta eläinkunnasta, kaikilta ominaisuuksiltaan jotenkin ainutlaatuinen olento. Ihminen on jo perintötekijöiltään, geeneiltään, hyvin lähellä muita eläinlajeja. Toki olemme pystyneet lajityypillisten ominaisuuksiemme avulla käyttämään muuta luontoa hyväksemme tavalla, johon muut lajit eivät kykene. Mutta onko silti kaukaa haettua olettaa, ettemme ole kaikilta ominaisuuksiltamme ainutlaatuisia?

Toisaalta helposti ajattelemme esimerkiksi tietoisuuden olevan kaksijakoinen ominaisuus, joka lajilla joko on tai ei ole. Voidaan kuitenkin hyvin olettaa, että tietoisuus on jatkumon kaltainen ominaisuus, joka ilmenee eri lajeilla eri tasoisena: Toisilla lajeilla on korkeampi tietoisuuden aste, toisilla matalampi. Erityisesti eläinten oikeuksien vastustajat kieltävät usein eläinten tietoisuuden, vaikka tieteellinen tutkimus viittaa päinvastaiseen suuntaan.

Eläinten oikeuksien vastustaminen ihmisenkaltaistamiseen vetoamalla vaikuttaa siis tutkimustiedon valossakin varsin kyseenalaiselta argumentilta. Jos hyväksymme muidenkin eläinten kuin ihmisten kokevan kärsimystä ja olevan tietoisia, on mielestäni erittäin hankalaa perustella monia nykyisiä eläinten hyväksikäyttöön perustuvia toimia kuten teholihantuotantoa tai delfinaarioita. Koska eläimet ovat tietoisia ja kokevat kärsimystä, on moraalinen välttämättömyys ottaa niiden intressit huomioon.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pitkä tie

Ala-asteen lounastunnin ei ehkä kuvittelisi olevan yksi kirkkaimpia muistoja peruskoulusta. Muistan kuitenkin erään lounastunnin oikein hyvin – tai oikeastaan erään siihen sisältyneen hetken. Lounastunti itsessään oli varmaankin melko tavanomainen kuten koulupäiväkin, mutta eräs keskustelu on jäänyt mieleeni.
Aivan täydellisyyteen muistini ei yllä, mutta keskustelun käänteiden perusteella lounaaseen liittyi tavalla tai toisella meetvursti. Olinko vasta lukenut sanakirjasta vai muutoin kuullut meetvurstin sisältävän hevosenlihaa, sitä en muista. Muistan kuitenkin puhuneeni parin kolmen pojan kanssa tästä tosiasiasta: meetvurstissa on hevosenlihaa. No, jotenkin keskusteluun liittyi myös ryhmä lähellä ruokailleita tyttöjä. Seurauksena oli kinaa siitä, sisältääkö meetvursti todella hevosenlihaa – tämä paljastus ei ollut lainkaan mieluinen hevosista kovasti pitäville tytöille.

Uusi eläinsuojelulaki

Maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) on parhaillaan käynnissä työ eläinsuojelulain uudistamiseksi. Eläinsuojelulain tarkoitus on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Nykyinen laki on 20 vuotta vanha. Animalian ja SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton mukaan laki pitää saattaa ajan tasalle vastaamaan parempaa ymmärrystämme eläinten hyvinvoinnista. Järjestöt ylläpitävät yhteisesti Eläinpolitiikka.fi-sivustoa, jolla lain nykytilaa ja uudistustarpeita esitellään.
SEY:n ja Animalian tavoittelemat uudistukset lakiin ovat perusteltuja ja kannatettavia. Suomi ansaitsee sata vuotta täyttäessään maailman parhaan ja edistyksellisimmän eläinsuojelulain. Yksi keskeinen hyvän yhteiskunnan mittari on se, miten eläimiä kohdellaan.
Vanhentuneen lainsäädännön lisäksi eläinsuojelun resurssit vaikuttavat liian pieniltä. Viime viikonloppuna Yle uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan eläinsuojeluviranomaiset toimivat passiivisesti. Sä…